CityDeal, Facediili, Offerium jne…
Tiedättekö konseptin? Ok, varmasti joo, mutta selitän sen kuitenkin pähkinänkuoressa:
Diiliyritys ottaa yhteyttä yritykseen X ja ehdottaa myyvänsä yrityksen X palvelua sivustonsa. kautta. Yritys X sanoo, että myydään meidän palvelua maksimissaan 500 kpl hintaan X €, joka on 70% halvempi kuin palvelu normaalisti. Diiliyritys promotoi yrityksen X palvelua ja 500 kpl saadaan myytyä melko vaivatta. Diiliyritys saa provision, yritys X saa todella paljon näkyvyyttä ja kauppaa niin paljon, että se kompensoi menetetyn katteen. Kaiken lisäksi 500 asiakasta saa ostettua haluamansa palvelun tavallista edullisemmin. Kaikki hyötyvät?
Paitsi, että eivät hyödy, koska suomalaiset yritykset eivät käsitä bisnekseen lähtemisen seurauksia.
Olen nyt todistanut aika montaa tapausta, joissa tämä yritys X ei ole varautunut suureen myyntiin. Nyt kysynkin sinulta, yrityksen X edustaja: miksi helvetissä lähdit mukaan diilimyyntiin, jossa saat itse määritellä myynnin maksimimäärän, mikäli sinulla ei ole mahdollisuuksia toteuttaa ostettuja diilejä?
En mainitse yritysten nimiä, mutta tässä kaksi esimerkkitapausta:
- Kampaamoyritys tarjoaa hiustenleikkauksen ja värjäyksen -70%. Diilin ostaja varaa ajan ja menee paikalle sovittuun aikaan. Diilin ostaja odottaa 45 minuuttia ennen kuin pääsee edes käsittelyyn. Käsittely tehdään hutiloiden ja kampaaja antaa moneen kertaan rivien välistä ymmärtää työaikansa loppuneen jo ennen kuin käsittely on valmis. Pahoitteluja myöhästymisestä ei tule. Jälki on kiireen vuoksi epäpätevää. Syy sanotaan ääneen: ”Emme olleet varautuneet diilitarjouksen tuovan näin paljon asiakkaita.”
- Ravintola tarjoaa pihviaterian -50%. Tarjouksen käyttäminen täytyy suorittaa siten, että kyseisestä ravintolasta varataan pöytä. Soitan ravintolaan varatakseni pöydän. Saan vastaukseksi: ”Pihvejä ei ole, mo–”
…siis hetkinen. Ensinnäkin. Ok, pihvejä ei ole. No, se on ok. Mutta asiakaspalvelija oli lyömässä mulle luurin korvaan ennen kuin ehdin kysyä milloin pihvejä tulee? Kysyin milloin pihvejä tulee. Vastaus oli: ”En tiedä, soita myöhemmin uudestaan.”
Olen tässä vaiheessa sanaton. Mä olen maksanut kahdesta pihviateriasta. Miten ravintola ei voi tietää milloin pihvejä tulee lisää? Kuka korvaa maksetut ateriat, mikäli pihvejä ei satu olemaan tarjolla ennen kuin diilin voimassaoloaika menee umpeen?
Nämä esimerkkitapaukset (lue: esimerkkitapaukset, eli näitä on enemmänkin) eivät missään nimessä ole diilejä välittävien yritysten syy. Painottaisinkin nyt diilejä tarjoaville firmoille: tehkää asiakasyrityksillenne selväksi mitä suuresta menekistä voi seurata. Vaikuttaisi nimittäin siltä, että suomalaisyritysten ymmärrys diilibisneksestä ja bisneksen pyörittämisestä ylipäätänsäkin on jotakin käsittämättömän surkeaa. Enkä ole ainoa joka ruikuttaa asiasta. Pari Googletusta ja Suomi24 on täynnä huonoja kokemuksia juurikin diilien kautta. Uusien asiakkaiden kalastelu diilien kautta ei onnistu, jos tarjoamanne palvelu on surkeaa.
Joskus tuntuu sen diililappusensa kanssa yritykseen mennessä, että diilin ostajaa kohdellaan eriarvioisessa asemassa kuin ”oikeaa” asiakasta. Tästä ei hyödy kukaan. Eivät loppuasiakkaat, jotka ostavat diilejä, eivät ne diilejä tarjoavat yritykset jotka oikeasti palvelevat asiakkaita tasa-arvoisesti ja ymmärtävät diilikonseptin, eivätkä ainakaan diilejä välittävät yritykset, joilta kukaan ei jossain vaiheessa enää osta mitään mikäli kokemukset ovat jatkuvasti huonoja.
Hyviäkin kokemuksia tietysti on. En ikinä unohda Chez Dominiquen diiliä, jossa sai koko illan menun kahdelle puoleen hintaan. En erityisemmin perusta erikoisemmasta ruuasta, joten tuskin olisi mennyt koskaan koko ravintolaan ilman kyseistä diiliä. Diilin jälkeen olen valmis maksamaan normaalin summan kyseisestä illallisesta, koska kokemus oli niin hyvä.
Loppukaneetti tulee tässä. Diilipalveluita käyttävät firmat: Älkää ryssikö omianne älkääkä muiden mahdollisuuksia omalla ammattitaidottomuudellanne. Pysykää siinä nappikaupassa, jos ette osaa ottaa vastuuta suuresta asiakasvirrasta.
Yksi kommentti artikkeliin ”Diilit – konseptina hyvä, toteutus ontuu”