Digibisnesalan kootut virheet, osa 2

Nyt seuraa pahaa yleistystä. Teitä on siis varoitettu, joten älkää vetäkö herneitä nenään suotta vain sen takia, että en jokaisessa kohdassa kun mainitsen ”naisyrittäjät” lisää erikseen, että ”ei ne kaikki vaan muutamat.”

Tämä artikkeli koskee nyt vain ja ainoastaan naisyrittäjiä.

Jossain vaiheessa yrittäjäurani alkuaikoja olin tilanteessa, jossa mulla nyt sattui sitten olemaan yritys mutta ei oikeastaan asiakkaita. Mistäköhän niitä saisi? Mulla ei ollut siitä mitään käsitystä. Mun kokemus alalta oli sitä, että sain rahaa bannereista joita olin roiskinut ympäriinsä mun erilaisia harrastesivuja. Siis ihan oikeasti tyyliin ”Marin Fallout 2 -fanisivut, täältä löydät 500 ’hauskaa’ screenshottia ja niksejä peliin.” Ja sitten jonnekin siellä oli läiskäisty TradeDoublerin banneri, josta mä sain jotain tyyliin 2,5 euroa, kun joku toinen webmaster liittyi sitä kautta julkaisijaksi.

Sitten mä olin yhtäkkiä tilanteessa, jossa halusin tehdä nettisivuja. Ylipäätänsä olin päätynyt siihen tilanteeseen vain siitä syystä, että olin laittanut yrityksestäni yksinkertaiset  ja oikeastaan aika typerätkin sivut nettiin ja luetellut siellä vähän kaikenlaista mitä osaan tehdä. Sitten joku oikeasti osti multa nettisivut yritykselleen sitä kautta. Hinnoittelin tuolloin rautaisen osaamiseni 250€+alv arvoiseksi. Tuntihinnaksi kyseisestä casesta taisi muodostua juuri ja juuri kolme eroa. Miinus verot 28%. Hinnoittelu ei oikein tainnut olla hallussa mulla silloin.

Nämä olosuhteet kuitenkin synnyttivät kuningasidean. Olin edellisessä artikkelissa mainitun uusyrityskeskuksen kautta kuullut sellaisesta järjestöstä kuin Naisyrittäjät. Pieni femakko sisälläni heräsi samantien ja aloin kehitellä jotakin alkeellista myyntistrategiaa juuri tuolle kohderyhmälle. Laadin tässä inspiraation puuskassa flyerkampanjan, puhelinsuoramyyntikampanjan ja sähköpostimarkkinointikampanjan.

Koska mulla ei ollut rahaa painattaa mitään, printtasin flyerit itse ja kävin fillarilla läpi lähialueiden naisyrittäjäyrityksiä ja pudottelin niitä A4:sia heidän postiluukuistaan. Koska en osannut itse myydä, palkkasin kaverini kesätöihin provisiopalkalla soittelemaan yrityksiä läpi. Koska osasin kuitenkin lähettää sähköpostia, spämmäsin tökeröitä markkinointikirjeitä suurinpiirtein kaikkiin yrityksiin joilta löytyi järjestön sivuilta sähköpostikontakti. Punaisena lankana oli se, että liitin yritykseni tuohon kyseiseen järjestöön ja hehkutin markkinointistrategiassani sitä miten sujuvaa ja miellyttävää on ostaa Internet-markkinointia toiselta naisyrittäjältä! Markkinointiviesti taisi mennä jotakuinkin näin: ”…saat hienot verkkosivut sujuvasti toisen naisyrittäjän kanssa toimien.”

Oksettavaa. Mutta hetken ehdin hekumoida vaaleanpunaisia unelmiani siitä, kuinka saisin vallattua koko segmentin ja naisyrittäjät tunkisivat mulle rahaa ovista ja ikkunoista kun tekisin heille hienoja nettisivuja.

Pudotus pilvilinnoista oli aikamoinen. Mä sain kyllä myytyä. Luoja tietää miten, mutta mä sain tosiaan myytyä niitä hienoja verkkosivuja läjäpäin niillä käsittämättömän alkeelllisilla markkinointitavoillani. Kenties se johtui volyymistä, koska mä jaksoin luukuttaa tuota myyntiä oikeasti kolme kuukautta ennen kuin kauppoja alkoi oikeasti tipahtelemaan. Viive kauppojen syntymiseen johtui jälleen alkeellisesta virheestä: sijoitin nerokkaan kampanjani ajankohdalle kesä-elokuu jolloin päätöksiä ei tunnetusti nyt niin erityisen paljon tehdä. Silloin mä kuvittelin olevani hyvinkin nerokas, koska yritin myydä saitteja myös sillä argumentilla, että saisin ne valmiiksi elokuuhun mennessä ja sitten olisi hienot sivut netissä kun bisnes lähtisi taas pyörimään.

No, karvas opetus oli se, että (nyt tulee se yleistys) naisyrittäjät ovat oikeasti maailman vaikeimpia, vaativimpia, piheimpiä, inhottavimpia ja Internetistä mitään tajuamattomia asiakkaita. Ne ihmiset eivät suostu maksamaan yhtään mitään, mutta toisaalta myös vaativat aivan käsittämättömän yhdentekeviä muutoksia kuten ”voisiko taustaväri olla sittenkin enemmän Keiju-margariini -paketin värinen, sen normaalisuolaisen siis” ja päätöstenteko on luokkaa: ”palaan asiaan, minun pitää puhua asiasta mieheni kanssa.”

Tuo oli suora quote. Kyseinen nainen muuten omisti yrityksensä yksin eikä mies kuulunut hänen bisnekseensä millään tavalla.

Mua oikeasti harmittaa, että mulla ei ole enää kyseisen elämänvaiheen sähköpostiviestittelyä tallessa, mutta kerron muutamasta sekalaisesta esimerkkitapauksesta, jotka ovat jääneet parhaiten mieleen.

Case 1: Tilitoimisto

Oli kaunis heinäkuun päivä. Olin lähdössä klousaamaan isoa kauppaa! Olin nostanut tuolloin hintojani ja myyntidraivi oli kova. Tänään nettisivut eivät maksaisi 250€+alv, vaan huikeat ja liiketoiminnallisesti kannattavat 300€+alv! Käteen jäisi enemmän ja ei olisi enää yhtä lannistunut olo laskiessa tuntihintaa. Nyt ne bisnekset lähtisivät käyntiin.

Keskustelin kyseisessä tilitoimistossa tunnin. Tein muistiinpanot siitä millaiset sivut he haluaisivat ja kävimme aikataulun läpi. Lähetän viikon sisään ensimmäisen vedoksen ehdotelmastani ja mikäli se kelpaa, niin sitten teen sen HTML-muotoon ja julkaisen heidän domaininsa alla. Pari korjauskierrosta toki saisivat, mikäli ensimmäinen ehdotus ei kelpaisi. Poistuin tyytyväisenä, tein vedoksen parissa päivässä ja jäin odottelemaan vastausta.

Elokuun lopulla laitoin sähköpostia, että heh heh, taitaa olla kiireitä, johon sain syyskuun puolella vastauksen, että olivat olleet lomalla ja palaavat asiaan. Odottelin pari viikkoa ja kyselin jälleen tilannetta. Ei vastausta. Lokakuun sähköpostiinkaan ei tullut vastausta.

Olin oikeastaan unohtanut jo koko casen silloin joulukuun 22. päivä, kun olin lähdössä vanhempieni luo joulun viettoon ja kyseinen tilitoimisto muisti mua piparintuoksuisella joulutervehdyksellä. Nyt voitaisiin alkaa katsoa niitä nettisivuja!

Tuijotin sitä mailia varmaan puoli tuntia ennen kuin käytin joka ainoan rippeen itsehillinnästäni siihen, että kykenin saamaan aikaiseksi edes etäisesti asiallisen sähköpostiviestin siitä, että olin allokoinut aikaa kyseiseen projektiin puoli vuotta sitten ja nyt sekä työtilanne että hinnoittelumalli on hieman erilainen kuin puolen vuoden takaisessa ahdingossani, jolloin olisin voinut tehdä heille sen kolmen huntin räpellyksen. Tarjouduin kuitenkin tekemään uuden tarjouksen. Vastaukseen ”Mitä tarkoitat uudella tarjouksella?” en vaivautunut edes vastaamaan.

Case 2: Kauneushoitola

En edes muista mitä kautta sain tämän asiakkuuden, mutta se ei sijainnut silloisella asuinpaikkakunnallani. Lähtökohtana oli kuitenkin jälleen uskomaton ”äkkirikastu ja muuta Bahamalle vuoden päästä” -hinnoittelumallini 300€+alv /nettisivu.

Tästä asiakkaasta teki mielenkiintoisen se kolmen kuukauden jumppa, kun mikään ei kelvannut. Tästä asiakkuudesta opin sen, että halvalla ostaville asiakkaille on aivan turha yrittää puhua järkeä sen suhteen mikä näyttää hyvältä. En mä silloin oikeastaan tiennyt mikä netissä myy, mutta oli mulla kuitenkin silmää graafiseen suunnitteluun. Koska en ollut tajunnut tehdä sopimusta korjauskierrosten määrästä, tein seitsemän vedosta. Kahdeksannetta vedosta pyydettäessä maksoin sivujen graafisesta suunnittelusta 20 dollaria jollekin intialaiselle, jonka löysin getafreelancer.comin kautta.

Sivut olivat todella rumat enkä kehdannut laittaa niihin yritykseni nimeä tai käyttää niitä referensseissäni. Asiakas rakastui niihin. Ehkä mä en sitten vain osannut.

Mutta opin tämän asiakkaan kohdalla myös laatimaan muistutuslaskuja. Sekä käyttämään Intrum Justitian antamaa ”jos et maksa, saatava siirtyy meille” -uhkausleimasinta. Jatkossa se olikin sitten kovassa käytössä.

Case 3: Sisustussuunnittelija

Tämä tarina itse asiassa liittyy välillisesti siihen, mistä valitan tässä toisessa blogissani koskien sisustussuunnittelupalveluiden ostamista. Kannattaa kurkata myös sinne, jos sisustaminen kiinnostaa edes etäisesti. Mutta tämän tapauksen johdosta en hirveästi pidä sisustussuunnittelijoista.

Tapaus Sisustussuunnittelijan kohdalla mentiin jo lujaa. Alkuaikojeni hinnoittelu oli oikeasti niin naurettavaa, että kerron tarkan hinnan myös tämän kohdalla. 600€+alv! Oltiinhan tuossa nyt jo etäisesti järkevään suuntaan menossa, mutta nyt ei ollut kyse ainoastaan nettisivuista, vaan graafisesta ilmeestä, logosta, käyntikorteista, osittaisesta Flash-toteutuksesta ja referenssi-intranetista. Työtä siis oli vähän enemmän.

Tämä case alkoi hyvin, mutta niinhän ne yleensä alkavat. Asiakas tuntui miellyttävältä ja aloituspalaverissa käytiin laajasti läpi erilaisia ideoita ja näkemyksiä. Sitten alkoivat työt.

En luottanut kykyihini painomateriaalin suhteen, joten teetin ne alihankintana. Olin laskenut, että jos maksan puolet alihankkijalle, niin mulla jää riittävästi käteen omasta osuudestani eli web-toteutuksesta. Ensin valmistui logot. Niistä asiakas valitsi sopivan. Sitten valmistuivat printtimateriaalit, joista asiakas valitsi sopivat. Sitten tein Photoshopilla vedoksen verkkosivuista. Yksi korjauskierros ja se oli ok. Tein HTML:n, sisällönhallintajärjestelmäimplementaation, dynaamisen Flash-elementin ja intranetin, jossa asiakas pystyisi esittelemään referenssejä salasanan takaa ja päivittämään sinne uusimmat toteutuksensa. Koko paletti oli kuukaudessa valmis. Onnistumisen tunne oli valtava. Työmäärästä huolimatta käteenkin jäisi vähän rahaa. Oli joulukuu, joten mulla olisi varaa ostaa joululahjoja.

Lähetettyäni materiaalit ja laskun sain vastauksen: ”Nyt ollaan kyllä menty perse edellä puuhun. Ei näitä voi käyttää. Maksan puolet.”

Oikeuksistani tietämättömänä pahoittelin, että olin tuottanut pettymyksen ja lähetin puolikkaan laskun. Asiakas maksoi kaksi kuukautta myöhässä, joten maksoin alihankkijan palkan omista veropalautuksistani.

Kommentoi Facebook-tunnuksilla

kommenttia

4 kommenttia artikkeliin ”Digibisnesalan kootut virheet, osa 2

  1. Naisyrittäjät <3 Myös mulla kokemusta. Nykyään se on jo vitsi meidän porukassa, että ikinä ei oteta toimeksiantoa yli 40v. naiselta 🙂

    1. Yli kolmekybäsetkin on pahoja, jos ne on sisustussuunnittelijoita tai vastaavia, joilla on vahvoja näkemyksiä designistä… 🙂

      Harmi et webbi ei toimi ihan samalla tavalla kuin seinä.

Vastaa käyttäjälle Mari Luukkainen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Time limit is exhausted. Please reload the CAPTCHA.